Oli vähän sellainen kuuman kostea ilma ja iltapäiväksi oltiin luvattu vielä lämpimämpää. Ei oikein haluttu eikä jaksettu tehdä mitään erikoista, joten jo tuttuun tapaan haimme lähidelistä salaattia, mehua ja vettä ja suuntasimme metrolla Central Parkiin.
Penkeissä on ihania "muistolaattoja", joita jo viimeksi ihastelimme. Niin ah, ihania tekstejä; hauskoja, koskettavia, ei niinkään mieleen painuvia... Tällä kertaa valtasimme pari tällaista penkkiä. Oli kiva syödä aamupalaa, katsella lapsia hoitajiensa kanssa ja naureskella oraville. Allaolevat sapuskat mehun ja ison vesipullon kanssa kustansivat jotakuinkin parikymppiä. Ei paha, kun kyseessä on Manhattan.
Koska hotellilta ei aamupalaa saanut huonehintaan kuuluvana, söimme joka aamu aamiaisen oikeastaan jo lounasaikaan. Tämän avulla selvisimme monena päivänä yhdellä lämpimällä aterialla, joka tottakai yleensä tällaisen brunssin jälkeen oli jotain pikaruokaa, monesti mäkkiruokaa.
Mitä siihen pikaruokaan tulee, niin kun se vaan nyt on niin helppoa eikä siinä tarvitse tipata. Säästyy monet dollarit. Sitä paitsi se on oikeasti ihan erilaista kuin Suomessa. Limuja on joissain paikoissa todella monia, joten voit ottaa vaikka limun sijaan todella todella light ei-miltään-maistuvaa limua. Tai sitä ällöttävää kirsikkalimua. Ranskalaisia tuntuu olevan reilummin kuin Suomessa (täällä kuulemma vähän suolaisempia, mutta ketsuppi taas vähän makeampaa) ja hampurilaista en edes puhu, koska Suomessa ne maistuvan ihan erilaisilta kuin täällä. Usko tai älä.
Central Parkissa tuntui, että kävelimme taas niistä samoista paikoista kuin kaksi vuotta sitten, vaikka sitä yritimmekin välttää. Pohdimme pyörien vuokrausta, mutta Lumikk0 epäili, ettei enää muista miten pyörällä ajetaan ja minua ehkä vähän epäilytti jaksanko siinä helteessä pyöräillä ollenkaan.
Rehellisesti sanottuna keskiviikkona ei oikein jaksettu sen enempää. Käveltiin paljon Central Parkissa ja käveltiin sieltä hotellille. Mäkkiruuan kanssa.
-T
