Nyt on muutama päivä vietetty New Yorkissa ja loma on ollut äärettömän hyvä (so far).
Jet lag on häirinnyt viime kertaa enemmän (tai siltä on ainakin tuntunut) ja se on näkynyt niin, että olemme menneet ennen yhdeksää nukkumaan. Tänään näyttäisi olevan päivä, jolloin olemme päässeet paikalliseen rytmiin (ei, emme tanssi). Nousimme seitsemältä (aamulla) ja kävimme iltapäivällä nukkumassa pienet päiväunet, joten virtaa riittää.
Sunnuntai:
Kävimme hakemassa aamusta Starbucksin kahvit ja menimme nauttimaan niistä Times Squarelle, joka harmiksemme oli aikamoisen remontin alla. Lisäksi punaisella portaille tehtiin siivoustöitä, joten sinne emme päässeet. Kahvit juotuamme meillä oli todella kova nälkä. Olimme edellisenä iltana hankkineet kuivan kanasämpylän aamupalaksi, mutta ei siitä ollut mihinkään. Otimme nokan kohti McDonaldsia, jossa oli tarjolla "runsas" aamupalavalikoima. Otimme jotain hässäkkää ja hässäkältä se maistuikin. McMuffiniksi sitä taidettiin kutsua ja siihen sisältyi jonkinlainen munakeksi, pekoni ja joku juttu, mitä emme tiedä, joka ei maistunut muulta kuin rasvalta. Aamupala oli pettymys joten mietimme, pitäisikö lähteä kotiin, koska yhtenä aamuna olimme syöneet kaksi huonoa aamupalaa ja se jos jokin on merkki siitä, että nyt riittää.
Hetken kasailtuamme itsemme kokoon, päätimme suunnata useassa some sekä hippien julkaisemissa lehdissä mainostettuun High Line -puistolle. Harmiksemme, emme ollet pukeutuneet kuten hipsterit, joten päädyimme ihan väärälle metroasemalle. Voi harmi. Kävelimme väärältä metroasemalta Battery Parkiin, jossa päädyimme miettimään, mitä ihmettä me teemme. Penkeiltä näimme, miten Statue Cruisesin lautat lähtivät kohti Vapaudenpatsasta ja pohdimme, pitäiskö meidän ostaa vene. Ei, se ei ole kannattavaa Taru sanoi. Pitkän kinastelun jälkeen tulimme aatoksiin, että ostetaan LIPPU jolla pääsemme lautalle. Järkevää, mutta ei tänään.
Viime kerralla meitä molempia jäi harmittamaan, ettemme kävelleet Brooklyn Bridgellä, vaan näimme sen ainoastaan Manhattan Bridgeltä metrosta. Hetken mielijohteen jälkeen siirryimme metrolla Brooklynin puolelle ja pääsimme todistamaan monta hienoa asiaa. Alla luettelo hienoista asioista:
1. Seuraa johtajaa: Kun hyppäsimme ulos metrosta, meillä ei ollut harmaintakaan aavistusta, miten pääsemme sillalle. Katselimme kartaa ja huomasin sivusilmällä, miten meidän taakse muodostui jonoa. Jos olisi ollut fiksu, suorin reitti kartalta olisi ollut mennä suoraan, mutta Tarun sekä kirjoittajan johtajan elkeiden tavoin, otimme loogisen, mutta kiertotietä vievän tien. Meitä aluksi katsottiin kuin idiootteja, mutta päättäväisin mielin jatkoimme matkaamme eteenpäin. Pian, meitä seurasi lauma ihmisiä. Olisikohan he valmiit hyppäämään sillalta meidän perässämme? Tämä täytyy vielä testata (Taru ilmottautui vapaaehtoiseksi).
2. Miekkailua puistossa: Aikuiset miehet miekkailevat puistossa puumiekoilla. Tosi. Aikuismaista. Olisivatpa miekkailleet sillai toisin...
3. Kiipeilyä: Kun aloitimme sillalla kävelyn, joku random mies lähti kiipeämään sillan tukikaidetta pitkin ylös kohti pylvästä (en tiedä tämän suomenkiellistä sanaa, joten se on pylväs). Sain otettua tästä videokuvaa, mutta en arvannut, että kyseessä on oikeasti idiootti.
4. Pyöräilijät: Jos joskus niin sunnutaina toivoin omistavani kepin. Tai monta keppiä. Olisi ollut mukava heittää keppi pinnojen väliin. Ja nauraa. Ja osoittaa sormella. Ja sellaista omahyväistä naurua. MUAAHAAHHA. Pyöräilijöillä oli oma kaista, mutta siellä ei kannattanut olla edes valokuvaamassa, sillä pyöräilijöiden vauhti oli huima. Vaaratilanteita oli useita eikä pyöräilijät juurikaan halunneet väistää. Kävelijät eivät myöskään tajunneet, että kävelijöiden kaista oli molempiin suuntiin sama. Ryhmät ovat myös tyhmiä. Keppiä niilekkin.
Kun vihdoin pääsimme sillan toiseen päähän, oli tunnelma jostain syystä kireä. Useita hätäajoneuvoja kuului siellä sun täällä ja yhtäkkiä meitä vastaan käveli poliiseja. Ihmiset kääntyivät katsomaan Brooklynin puolelle ja kun mekin kehtasimme katsoa taaksemme, näkyi siellä helikopteri pörräämässä sillan läheisyydessä. Ihmettelimme tapahtunutta ja joku random jenkkiläinen herrasmies vihjasi, että joku oli kävellyt sinne sillan korkeimmalle pylväälle. Ja siitä se hälytys oli sitten tulut. Ilmeisesti tyyppi oli sama, kenet saimme kuvattua videolle. Paikallisissa uutisissa oli juttu, että tämä venäläinen mies (!!!!!!) karkoitetaan maasta ja saa kiitettävät sakot. Oikein.
Maanantai:
Tänään olimme pukeutuneet kuin hipsterit, joten löysimme heti aamusta itsemme High Linelta. Kävimme ennen tätä hakemassa eräästä kaupasta, meidän hotellin läheisyydestä, salaattia evääksi matkalle. Liikkeessä on buffet tyylinen salaattipöytä, josta saa latoa itselleen sopivaa annosta ja maksat painon mukaan. Näppärää ja herkullista.
High Line oli vakuuttava. Sinne löysi suhteellisen helposti, kunhan osasi lukea karttaa. HL (Niin kuin Vantaalaiset sanoo) ympäröi todella monta rakennuskohdetta, joten melukin oli välillä sen mukainen. Emme valitettavasti päässeet nauttimaan täysin siemauksin HL:n tarjoamasta hiljaisuudesta, mutta silti se oli todella vakuuttava. Ja kuinka järkevästi se onkaan rakennettu. Todella paljon penkkejä ja paikkoja, missä syödä eväitä. Tälläinen myös Vantaalle.
HL:n lopussa meillä oli todella kova nälkä, joten söimme ruokaa.
Olimme 2012 käyneet Century 21 liikkeessä ja halusimme käydä siellä uudemman kerran. Onneksi menimme, sillä Taru löysi itselleen paidan (Joka pitää pestä ainoastaan kuivapesussa. Onnea pesuhetkiin!) ja minä boksereita sekä lippiksen (minulla alkoi päänahka palamaan ensimmäisen päivän jälkeen ja vanha lippis meni isoveljelle, joka ei ollut tänään läsnä).
Kävimme vielä illalla pyörimässä TS liikkeissä, mutta emme tehneet tämän ihmeellisempää. Ei sitä aina jaksa.
