NYC osa 3

Keskiviikko:
Oli vähän sellainen kuuman kostea ilma ja iltapäiväksi oltiin luvattu vielä lämpimämpää. Ei oikein haluttu eikä jaksettu tehdä mitään erikoista, joten jo tuttuun tapaan haimme lähidelistä salaattia, mehua ja vettä ja suuntasimme metrolla Central Parkiin.

Penkeissä on ihania "muistolaattoja", joita jo viimeksi ihastelimme. Niin ah, ihania tekstejä; hauskoja, koskettavia, ei niinkään mieleen painuvia... Tällä kertaa valtasimme pari tällaista penkkiä. Oli kiva syödä aamupalaa, katsella lapsia hoitajiensa kanssa ja naureskella oraville. Allaolevat sapuskat mehun ja ison vesipullon kanssa kustansivat jotakuinkin parikymppiä. Ei paha, kun kyseessä on Manhattan.

Koska hotellilta ei aamupalaa saanut huonehintaan kuuluvana, söimme joka aamu aamiaisen oikeastaan jo lounasaikaan. Tämän avulla selvisimme monena päivänä yhdellä lämpimällä aterialla, joka tottakai yleensä tällaisen brunssin jälkeen oli jotain pikaruokaa, monesti mäkkiruokaa.

Mitä siihen pikaruokaan tulee, niin kun se vaan nyt on niin helppoa eikä siinä tarvitse tipata. Säästyy monet dollarit. Sitä paitsi se on oikeasti ihan erilaista kuin Suomessa. Limuja on joissain paikoissa todella monia, joten voit ottaa vaikka limun sijaan todella todella light ei-miltään-maistuvaa limua. Tai sitä ällöttävää kirsikkalimua. Ranskalaisia tuntuu olevan reilummin kuin Suomessa (täällä kuulemma vähän suolaisempia, mutta ketsuppi taas vähän makeampaa) ja hampurilaista en edes puhu, koska Suomessa ne maistuvan ihan erilaisilta kuin täällä. Usko tai älä.

Central Parkissa tuntui, että kävelimme taas niistä samoista paikoista kuin kaksi vuotta sitten, vaikka sitä yritimmekin välttää. Pohdimme pyörien vuokrausta, mutta Lumikk0 epäili, ettei enää muista miten pyörällä ajetaan ja minua ehkä vähän epäilytti jaksanko siinä helteessä pyöräillä ollenkaan.

Rehellisesti sanottuna keskiviikkona ei oikein jaksettu sen enempää. Käveltiin paljon Central Parkissa ja käveltiin sieltä hotellille. Mäkkiruuan kanssa.

-T

NYC osa 2

Tiistai:
Päätimme suunnata Vapaudenpatsaan luo. Statue Cruisesin liput maksoivat 18$ per nuppi ja lipun hintaan kuului lautalla ajelu Liberty Islandille ja sieltä Ellis Islandille. Elliksellä saimme ääniohjatun kierroksen.

Ennen lauttaan pääsyä oli perus turvatarkastus. Saimme sanomiset lasisesta mehupullosta ja meitä käskettiin juomaan mehu heti. Ja sehän juotiin ja oli hyvää. Lautta heilui todella paljon, mutta liikkeellä ollessa heilunta oli jo paljon siedettävämpää. Plus tottakai kaikki ihmiset olivat patsaan puolella, jolloin tuntui välillä, että lautta ihan oikeasti kaatuu kohta...

Kun lautta ajelehti Liberty Islandin puolelle, pohdimme halusimmeko poistua lautalta. Toisaalta olisin halunnut poistua, sillä jalkani olivat jännityksestä jäykkänä. Toisaalta en halunnut poistua, sillä saarella näytti olevan melkoisen paljon ihmisiä ja jonot olivat pitkät...

Joten odottelimme lautalla porukan vaihtuvan ja jatkoimme ajelua ihan lähelle Ellis Islandille. Ne, jotka eivät kyseisestä saaresta juurikaan tiedä, niin kerrottakoon, että aikoinaan Yhdysvaltoihin matkanneet maahanmuuttajat tulivat Elliksen kautta maahan. Tämän enempää tietoa minullakaan ei ollut enkä oikeastaan odottanut reissulta juuri mitään... Hengasimme Elliksellä lähes kaksi tuntia ja käsitys paikasta muuttui todella paljon. Ja käsitys koko maahantulosta.

Ellis Islandin ääniohjattu kierros oli aivan mahtava! Jokaisessa huoneessa oli vielä tarkentavia juttuja, joihin pääsi käsiksi laitteen kautta. Ihmisiä saarella oli aika paljon, mutta siitä huolimatta oli mukava kuljeskella ja mennä ja kiertää omaa vauhtia. Enempää Ellis Islandista en voi kertoa, sillä se on vain koettava itse.

Ellis Islandilla olimme yllättäen yli kaksi tuntia. Aikaa olisi voinut mennä enemmänkin, mutta aika paljon näyttelytauluista oli siirretty pois huollettavaksi tai paranneltavaksi, mikä jäi harmittamaan. Senkin takia Ellis Islandille on ehdottomasti mentävä uudestaan.

Ja tottakai siellä Vapaudenpatsaan juurella pitää käydä ottamassa kuva.

NYC osa 1

Hoi

Nyt on muutama päivä vietetty New Yorkissa ja loma on ollut äärettömän hyvä (so far).

Jet lag on häirinnyt viime kertaa enemmän (tai siltä on ainakin tuntunut) ja se on näkynyt niin, että olemme menneet ennen yhdeksää nukkumaan. Tänään näyttäisi olevan päivä, jolloin olemme päässeet paikalliseen rytmiin (ei, emme tanssi). Nousimme seitsemältä (aamulla) ja kävimme iltapäivällä nukkumassa pienet päiväunet, joten virtaa riittää.

Sunnuntai:
Kävimme hakemassa aamusta Starbucksin kahvit ja menimme nauttimaan niistä Times Squarelle, joka harmiksemme oli aikamoisen remontin alla. Lisäksi punaisella portaille tehtiin siivoustöitä, joten sinne emme päässeet. Kahvit juotuamme meillä oli todella kova nälkä. Olimme edellisenä iltana hankkineet kuivan kanasämpylän aamupalaksi, mutta ei siitä ollut mihinkään. Otimme nokan kohti McDonaldsia, jossa oli tarjolla "runsas" aamupalavalikoima. Otimme jotain hässäkkää ja hässäkältä se maistuikin. McMuffiniksi sitä taidettiin kutsua ja siihen sisältyi jonkinlainen munakeksi, pekoni ja joku juttu, mitä emme tiedä, joka ei maistunut muulta kuin rasvalta. Aamupala oli pettymys joten mietimme, pitäisikö lähteä kotiin, koska yhtenä aamuna olimme syöneet kaksi huonoa aamupalaa ja se jos jokin on merkki siitä, että nyt riittää.

Hetken kasailtuamme itsemme kokoon, päätimme suunnata useassa some sekä hippien julkaisemissa lehdissä mainostettuun High Line -puistolle. Harmiksemme, emme ollet pukeutuneet kuten hipsterit, joten päädyimme ihan väärälle metroasemalle. Voi harmi. Kävelimme väärältä metroasemalta Battery Parkiin, jossa päädyimme miettimään, mitä ihmettä me teemme. Penkeiltä näimme, miten Statue Cruisesin lautat lähtivät kohti Vapaudenpatsasta ja pohdimme, pitäiskö meidän ostaa vene. Ei, se ei ole kannattavaa Taru sanoi. Pitkän kinastelun jälkeen tulimme aatoksiin, että ostetaan LIPPU jolla pääsemme lautalle. Järkevää, mutta ei tänään.

Viime kerralla meitä molempia jäi harmittamaan, ettemme kävelleet Brooklyn Bridgellä, vaan näimme sen ainoastaan Manhattan Bridgeltä metrosta. Hetken mielijohteen jälkeen siirryimme metrolla Brooklynin puolelle ja pääsimme todistamaan monta hienoa asiaa. Alla luettelo hienoista asioista:
1. Seuraa johtajaa: Kun hyppäsimme ulos metrosta, meillä ei ollut harmaintakaan aavistusta, miten pääsemme sillalle. Katselimme kartaa ja huomasin sivusilmällä, miten meidän taakse muodostui jonoa. Jos olisi ollut fiksu, suorin reitti kartalta olisi ollut mennä suoraan, mutta Tarun sekä kirjoittajan johtajan elkeiden tavoin, otimme loogisen, mutta kiertotietä vievän tien. Meitä aluksi katsottiin kuin idiootteja, mutta päättäväisin mielin jatkoimme matkaamme eteenpäin. Pian, meitä seurasi lauma ihmisiä. Olisikohan he valmiit hyppäämään sillalta meidän perässämme? Tämä täytyy vielä testata (Taru ilmottautui vapaaehtoiseksi).
2. Miekkailua puistossa: Aikuiset miehet miekkailevat puistossa puumiekoilla. Tosi. Aikuismaista. Olisivatpa miekkailleet sillai toisin...

3. Kiipeilyä: Kun aloitimme sillalla kävelyn, joku random mies lähti kiipeämään sillan tukikaidetta pitkin ylös kohti pylvästä (en tiedä tämän suomenkiellistä sanaa, joten se on pylväs). Sain otettua tästä videokuvaa, mutta en arvannut, että kyseessä on oikeasti idiootti.

4. Pyöräilijät: Jos joskus niin sunnutaina toivoin omistavani kepin. Tai monta keppiä. Olisi ollut mukava heittää keppi pinnojen väliin. Ja nauraa. Ja osoittaa sormella. Ja sellaista omahyväistä naurua. MUAAHAAHHA. Pyöräilijöillä oli oma kaista, mutta siellä ei kannattanut olla edes valokuvaamassa, sillä pyöräilijöiden vauhti oli huima. Vaaratilanteita oli useita eikä pyöräilijät juurikaan halunneet väistää. Kävelijät eivät myöskään tajunneet, että kävelijöiden kaista oli molempiin suuntiin sama. Ryhmät ovat myös tyhmiä. Keppiä niilekkin.

Kun vihdoin pääsimme sillan toiseen päähän, oli tunnelma jostain syystä kireä. Useita hätäajoneuvoja kuului siellä sun täällä ja yhtäkkiä meitä vastaan käveli poliiseja. Ihmiset kääntyivät katsomaan Brooklynin puolelle ja kun mekin kehtasimme katsoa taaksemme, näkyi siellä helikopteri pörräämässä sillan läheisyydessä. Ihmettelimme tapahtunutta ja joku random jenkkiläinen herrasmies vihjasi, että joku oli kävellyt sinne sillan korkeimmalle pylväälle. Ja siitä se hälytys oli sitten tulut. Ilmeisesti tyyppi oli sama, kenet saimme kuvattua videolle. Paikallisissa uutisissa oli juttu, että tämä venäläinen mies (!!!!!!) karkoitetaan maasta ja saa kiitettävät sakot. Oikein.

Maanantai:
Tänään olimme pukeutuneet kuin hipsterit, joten löysimme heti aamusta itsemme High Linelta. Kävimme ennen tätä hakemassa eräästä kaupasta, meidän hotellin läheisyydestä, salaattia evääksi matkalle. Liikkeessä on buffet tyylinen salaattipöytä, josta saa latoa itselleen sopivaa annosta ja maksat painon mukaan. Näppärää ja herkullista.

High Line oli vakuuttava. Sinne löysi suhteellisen helposti, kunhan osasi lukea karttaa. HL (Niin kuin Vantaalaiset sanoo) ympäröi todella monta rakennuskohdetta, joten melukin oli välillä sen mukainen. Emme valitettavasti päässeet nauttimaan täysin siemauksin HL:n tarjoamasta hiljaisuudesta, mutta silti se oli todella vakuuttava. Ja kuinka järkevästi se onkaan rakennettu. Todella paljon penkkejä ja paikkoja, missä syödä eväitä. Tälläinen myös Vantaalle.

HL:n lopussa meillä oli todella kova nälkä, joten söimme ruokaa.

Olimme 2012 käyneet Century 21 liikkeessä ja halusimme käydä siellä uudemman kerran. Onneksi menimme, sillä Taru löysi itselleen paidan (Joka pitää pestä ainoastaan kuivapesussa. Onnea pesuhetkiin!) ja minä boksereita sekä lippiksen (minulla alkoi päänahka palamaan ensimmäisen päivän jälkeen ja vanha lippis meni isoveljelle, joka ei ollut tänään läsnä).

Kävimme vielä illalla pyörimässä TS liikkeissä, mutta emme tehneet tämän ihmeellisempää. Ei sitä aina jaksa.

Nyt se alkoi

Lumikk0 kirjoitti:

Tänään. Se. Tapahtuu. Aloitimme meidän lomamme, jota olemme jo vuoden odottaneet.

Aamulla huomasi tiettyä jännitystä sekä odotusta ilmassa. Minuutit tuntuivat etenevän hitaasti ja vielä piti viimeiset asiat pakata. Ärsyttävää. Päätimme kaikesta huolimatta lähteä kyydillä lentokentälle ja se oli todella hyvä idea. Saavuimme yli kolme tuntia ennen lentoonlähtöä kentälle, joten meillä oli enemmän kuin aikaa. Shoppailimme hetken (taisi mennä 10 minuuttia) ja käteen jäi ripsari (ei minulle J). Hetken kahvilassa istumisen jälkeen suuntasimme kohti kansainvälistä aluetta, josta ei ole paluuta. Ei olisi kannattanut, sillä meillä oli vielä viimeiset lehdet ostamatta ja huomasimme, ettei kansainväliseltä puolella ole todellakaan yhtä iso lehtivalikoima. Noh, virheistä oppii ja sillai.

Aika lentokentällä meni hujauksessa ja pian olimme jo siirtymässä koneelle. Kone lähti normaaliin tapaan vähän myöhässä.

Lento meni alkua lukuunottamatta todella hyvin. Tarulla kävi harmillisesti siten, että hänellä ei IFE ei toiminut oikein vaan näytti ainoastaan tylsää ”missä olemme” karttaa (Tarun mielestä, ei minun J). Tästä alkoi muodostua pieni haitta, mutta onneksi Finnairin henkilöstö korjasi sen kuntoon. Ruoka oli todella hyvää (ruoka ja välipala) sekä juomaa riitti (virvokkeita) tiettyyn pisteeseen saakka. Aina silloin tällöin esiintyi pientä turbulenssia, mutta muuten lento oli todella tasainen ja meillä oli onneksi myötätuuli, joten olimme 30 minuuttia etuajassa.

JFK:lla yritimme kiirehtiä sillä Finnairin kone oli täynnä matkustajia (yli 250) ja meidän koneen takana tuli Air Berliinin kone, joka todennäköisesti on myös täynnä matkustajia (yli 250), joten halusimme kiirehtiä, ettemme joutuisi näiden kaikkien ”taakse” jonossa. Viimeksi meillä meni maahantulotarkastuksessa yhteensä sellaiset kolme tuntia. Nyt meidän onneksemme ei ollut jonoja juurikaan, vaan pääsimme todella nopeasti maahantulotarkastukseen. Tarkastuksen jälkeen laukku löytyi nopeasti ja olimme ulkona 20 minuuttia laskeutumisen jälkeen. Meillä kävi hyvä tuuri.

Meitä ei juurikaan väsyttänyt, joten päätimme, että menemme julkisilla. Hyppäsimme JFK AirTrain junaan ja tietenkin, menimme väärään suuntaan. Tämä on verrattavissa Helsingin Metroon; Olemme menossa Mellunmäkeen, mutta menemmekin Vuosaareen. On ne jotkut vaihdot vaikeita. Korjasimme tilanteen helposti ja nopeasti, jonka jälkeen olimmekin jo Jamaicalla (ei siinä maassa). Pienen metrokorttihässäkkäsähäilyn jälkeen olimme menossa kohti Manhattania. Vielä metrossa pohdimme, mitä teemme ja päätimme, että menemme metrolla Lexington Avenuelle ja vaihdamme 6 metroon, jossa menemme yhden aseman eteenpäin Grand Central Terminaaliin. Emme olleet varmoja, satoiko vettä vai ei, joten päätimme, että jos vettä ei sada, kävellään hotellille. Onneksi ei satanut, joten otimme nokan kohti hotellia.

Hotellilla kysyimme huoneen päivittämistä vielä vähän isompaan ja meidän onneksi se onnistui. Hintaa sille ei tullut juuri mitään ja tällä hetkellä meillä on meidän asunnon pintalaa vastaava huone varattuna. New Yorkin keskustasta. Mitäs ihmettä? Pientä sähläystä hotellilla oli ylimääräisen patjan sekä puhelimen kanssa, mutta muuten, aivan loistavaa.

Tuli valvottua melkein 24 tuntia ja minä heräsin 4:30 paikallista aikaa, Taru vajaa puoli tuntia sen jälkeen. Joten jaksoimme vähän pidempään kuin viime kerralla.

Nyt ulos! Olemmehan vihdoin täällä!

Ylihuomenna!

Ja näin se aika kului.

Eihän siitä kauaa ole, kun päiviä oli vielä yli sata. Kun luku jäi kaksinumeroiseksi, hehkutettiin sitä innoissamme. Enää alle sata!

Kun siirryttiin heinäkuun puolelle, sanottiin, että ensi kuussa.

Kun lähtöön oli tasan kuukausi tai tasan neljä viikkoa, voi sitä hehkutuksen määrää. Voi sitä odottamisen tunnetta.

Kun siirryttiin elokuun puolelle, sanottiin, että TÄSSÄ KUUSSA. Sitten tuli aika, jolloin sanoimme, että ensi viikolla! Sitten luku oli yhtäkkiä kymmenen ja sen jälkeen yksinumeroinen. Tällä viikolla oli ihana sanoa, että tällä viikolla. TÄLLÄ VIIKOLLA.

Nyt voi jo sanoa, että ylihuomenna. Ylihuomenna tähän aikaan varmaan touhuamme viimeisiä, tehdään aamupalaa, käydään viimeistä kertaa vähään aikaan kotona suihkussa, pedataan sänky vierasta varten, panikoimme mihin ne hammasharjat meni...

Ylihuomenna.

Nyt tuntuu, että aika matelee. Nyt voisi alkaa laskea tunteja.

54h päästä istumme varmaan jo lentokoneessa.

-T

Kolme yötä jouluun on... Ei ku lähtöön!

Kämppä siivoamatta, pyykkejä vielä pesemättä, laukut levällään...

Tässä vaiheessa hyvä asia on se, että passit on tallessa ja ne on voimassa. ESTAt on tallessa. Maitohappobakteerikuuri on aloitettu. Kansainvälinen ajokortti on tallessa. Rahaa pitäisi olla tarpeeksi.

Olemme molemmat ansainneet tämän loman. Koko kesä on tehty hulluna töitä, liikaakin ehkä. Kun perjantaina lähden töistä, aion jättää kaikki työasiat työpaikalle. Aion sanoa, että minulle EI saa soittaa enää edes perjantaina, koska aloitan loman heti, kun liikkeestä astun jalallani ulos.

Perjantaina aiomme viedä matkalaukun kentälle, tulemme kotiin siivoamaan, syömään ja rentoutumaan. Yritämme ajatella olevamme itärannikon aikavyöhykkeellä ja valvoa mahdollisimman pitkään. Ja nukkua tarpeeksi vähän, jotta ehkä lentokoneessa uni maittaisi.

Lauantaina syömme hyvin ennen kentälle lähtöä. Jos on hyvä sää, aiomme lähteä bussilla kentälle, mutta jos sataa, saamme kyydin. Kentälle aiomme lähteä jo hyvissä ajoin, jotta mitkään yllätykset eivät tule tielle.

Jos vaan se Islannin tulivuori olisi hiljaa.

Vatsan pohjaa kutittaa.

ps. sakset jäi pakkaamatta...

Pakkaamisesta

Aloitettiin eilen pakkaaminen. Aloitettiin tosin aiemmin jo vihkoon rustailu, että mitä pitää muistaa tehdä ja pakata. Ja ostaa mukaan.

On ihana tietää, että voi tyytyä ajatukseen, että jos jotain jää, voi paikan päältä ostaa tilalle muuta. Ja halvemmalla kuin Suomesta. Mukaan lähtee tottakai luottotuotteita, joita ilman voi olla vaikea elää, esimerkiksi se tietty deodorantti tai kasvorasva, joka sopii just mulle. Vanulaput on halvempia Suomessa, joten pakkasin jo yhden paketillisen vanulappuja mukaan.

Passit, kopiot passeista, ESTAt, ajokortti, ajokortin kopio ja viime viikolla haettu kansainvälinen ajokortti, maksuvälineet ja pin-koodit, kaikki jo vaihdettu valuutta.

Varmuuden vuoksi hotellien, lentojen ja auton varaustiedot.

Lääkkeet ja reseptit.

Sähkölaitteiden adapterit. Kännykät, läppäri, tabletti. Laturit, muistikortit, akut.

Alusvaatteet, uikkarit, kengät, vaatteet. Pieni pala saippuaa vaatteiden pesua varten. Pienet sakset, ehkä hakaneula?

Nyt mietit, että sakset, hä? Juu, edes pienet kynsisakset. Ajatteles sitä, kun ostat jonkun kivan paidan ja siinä on hintalappu ja muita roikkuvia lappusia etkä saa revittyä niitä pois, edes hampailla? Varmaan hotellin respassa on ne sakset ja niitä varmaan kysellään jonkun verran, mutta on ne omat pienet sakset kätevät. Voi sitten leikata vaikka varpaankynnetki :)

Aloitettiin pakkaaminen jo nyt, jotta huomaamme ajoissa, jos jotain puuttuu. Mä tajusin, ettei mulla ollut mitään siistejä shortseja. Mulla on ompelukone mennyt ilmeisesti rikki, joten käsipelillä en jaksanut alkaa siistimään vanhoista housuista leikattuja shortseja. Sen sijaan sijaan siistin käsipelillä pienen ongelmakohdan toisista leikatuista shortseista. Ja ihan kivat ne shortsit on, joten heitin ne laukkuun :)

Se suurin ohje vaatteiden pakkaamisessa on se, että älä ota liikaa mukaan. Pitäydy samantyyppisissä vaatteissa, mieti millä pärjäät ja mitä oikeasti tarvitset. Mieti, että paidat sopivat kaikkien alaosien kanssa ja peruspaita on mukana, ehkä kahdessa värissä. Muista hyvät kävelykengät! Mä keksin tavan, jolla pystyn pakkaamaan jo nyt vaatteet ilman, että viikon päästä puran koko laukun ja mietin, että oliko mulla nyt se yks mekko mukana vai missä se oikein on... Päätin kuvata kännykkään kaikki vaatteet! Näin pystyn miettimään asukokonaisuuksia ja varmistamaan, että kaikki on mukana.

Googlettamalla löytää hyviä pakkausvinkkejä, ihan siitä mitä mukaan kannattaa ottaa ja myös siitä, kuinka pakata. Lyhyemmälle reissulle kelpais vaikka tällainen ohjeistus.

Palataan taas!