Las Vegas

Hieman pomppuisen lennon jälkeen saavuimme Las Vegasiin. Emme ikinä ole olleet kotoa niin kaukana. Lasku oli upea, näkymä heti Stripille oli aivan toisenlainen kokemus mitä kaksi vuotta sitten JFK:lle laskeutuessa. Strip on ihan lentokentän vieressä. Lentokentältä hotellille taksilla ehkä joku 10-15 minuuttia, parikymppiä tippeineen.

Hotellina toimi Monte Carlo. Loistava hotelli! Vieressä oli työmaa, mutta onneksi meillä oli näkymä ihan toiselle puolelle. Ilmeisesti työmaa vieläpä aiheutti jonkinmoista meteliä, mutta en tiedä olisiko se edes toisella puolella haitannut, koska olimme kerroksessa nro 30. Kolmekymmentä! Yhteensä hotellissa oli 32 kerrosta, joten olo oli aika korkealla :) Hotellissa oli kolme eri hissiaulaa ja näiltä auloilta pääsi vain tiettyihin kerroksiin. Esimerkiksi meidän hissillä ei olisi päässyt kolmanteen kerrokseen. Eikä edes kahdenteenkymmenenteen.

Olimme saaneet jo hieman "varoituksia" siitä, ettei Vegasissa ole oikein mitään muuta kuin ne kasinot. Vegasiin mennään pelaamaan ja juomaan. Joten olimme aika yllättyneitä, kun aika Vegasissa loppui lyhyeen. Sinne olisi mieli tehnyt jäädä pidemmäksikin aikaa. Emme edes vuokranneet siellä enää autoa, vaikka olimme miettineet, että jos tekeminen loppuu kesken, haemme auton.

Säästä on pakko mainita sen verran, että kyllä siellä on kuuma. Virginia Beachin hiostavasta melkein kolmestakymmenestä siirtyminen pienellä viiveellä Las Vegasin kuivaan ja kuumaan neljäänkymmeneen tuntui aivan mahdottomalta. Itse olen käynyt kymmenen vuotta sitten Thaimaassa, mutten muista, että sielläkään olisi ilma noin kuumalta tuntunut! Mutta, onneksi olimme ilmastoinnin luvatulla maalla, edelleen, ja jokaisessa paikassa, jossa oli seinät ja katto, oli myös ilmastointi. Kaikki kasinot, kaupat, kaikki on ilmastoituja.

Kasinoista tietysti mainittakoon, että niitähän Vegasissa on paljon eikä niiltä voi välttyä. Iloiset duurissa soivat koneet kutsuvat turisteja ja paikallisiakin työntämään itseensä dollarin tai pari. Melkein jopa ilotyttömäisesti pukeutuneet tarjoilijattaret pörräävät ympärillä ja kyselevät drinkkien perään. Jännityksen voi haistaa, ehkä myös tupakan, jos kasinolla on tupakointi sallittu, myös hien ja pettymyksen. Pelaajia on monenlaisia, on niitä juuri 21 vuotta täyttäneitä ja jo ruumisarkun tilanneita. On naisia, miehiä, juopuneita, juuri heränneitä, köyhiä, rikkaita, lihavia, laihoja... Välillä yksi kasinon kulma täyttyy voiton huudoista ja yksi vaimeista kirosanoista.

Kasinoista ei voi siis välttyä, joten jos pelaaminen ei kiinnosta, ei Vegasiin kannata lähteä, ellet sitten ole valmis laittamaan kaikenmaailman esityksiin paljon rahaa. Joka ilta jossain on jotain. On komediaesiyksiä, lauluesityksiä, taikashowta, vaikka mitä! Kaduilla on kojuja, joista saa lippuja saman illan näytöksiin jopa puoleen hintaan, mutta jos haluat olla suunnitelmallinen eikä rahan meno haittaa, osta liput etukäteen.

Shoppailu Las Vegasissa ei ole halpaa. Vegasista löytyy tunnetuimmat brändit, mutta jos halvalla haluat päästä, H&M on ehkä ainoa paikka, johon uskaltaa mennä. Muuten siellä ei oikein shoppailla. Jos haluat tuliaisia viedä, Las Vegas -krääsää löytyy joka nurkasta. Löytyy t-paitoja, lasin alusia, pullonavaajia, tauluja, tuhkakuppeja, avaimenperiä, ihan mitä vain. Postimerkkejä ei oikein tuntunut löytyvän mistään...

Hinnat olivat hieman korkeampia kuin esimerkiksi New Yorkissa. Mäkkiruoka oli vähän kalliimpaa, vesi kalliimpaa, mutta onneksi löytyi vähän vastapainoa. Se, että pelasi kasinolla ja sulta kysyttiin pelin lomassa, että saiskos olla juotavaa, juoma on "ilmainen". Eli kun pelaat tarpeeksi ja jos tarjoilija huomaa sen ja tuo sinulle pyytämäsi juoman, kunhan muistat tipata, yleinen säästö on dollari per juoma. Kasinon baarista ostettiin drinkit ja yksi drinkki maksoi kymmenisen euroa. Vegas on täynnä buffetteja ja ainakin Monte Carlossa oli mahdollisuus ostaa buffettiin koko päivän ruokapassi. Viikonloppuna buffet Monte Carlossa oli hieman kalliimpi. Meillä maksoi koko päivän buffet n. 30€ ja siellä sai juosta vaikka kymmenen kertaa aamuseiskan ja iltakympin välillä.

Paikkana Las Vegas on kuin toinen maa verrattuna Nykiin. Ihmiset olivat äärimmäisen ystävällisiä ja jopa ilmasto teki olosta todellisen reissaajan fiiliksen.

Päivä alkaa Vegasissa myöhään, sillä kaikki tarjonta painottuu illalle. Show't, tarjoilut, kaikki. Kasinoissa ei tajua ajankulua, pihalle ei näe eikä kelloja näy. On siis helppoa olla yöeläjä.

Yhteenvetona voi taas todeta, että mahtava paikka, on lähdettävä uudestaan!

Road Trip yhteenveto

Ensimmäisen New York Cityn pörräilyn jälkeen vuokrasimme siis auton ja päivähän oli sunnuntai 31.8. En aio vieläkään sen kummemmin kommentoida Hertzistä, mutta aikasemminhan jo sanoin, ettei se mikään nopea homma ollut... 

Auto vuokrattiin siis New Jerseyn puolelta Newarkin lentokentältä (A). Ensimmäiseen stoppiin ajoimme jotakuinkin 250km, Edgewoodiin (B), joka sijaitsee Marylandin osavaltiossa Baltimoren koillispuolella. 

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Virginian osavaltiota, Virginia Beachia (C). Sinne matkaa oli jo reilusti yli 400km ja rantalomalle saavuttiin hotelliin, jossa oli ilmainen parkkipaikka. Virginia Beachissa tottakai autolle oli muutenkin käyttöä. 

Virginia Beachista lähdimme sunnuntaina 7.9 ajamaan kohti Pohjois-Carolinaa, Charlottea (D), jossa olimme viime reissullakin käyneet. Semmoiseen ajomatkaan tarvittiin jo vähän enemmän aikaa, sillä silloin kilometrejä tuli melkein 550. Matka meni melkein kokonaan tutuissa maisemissa ja onnistuttiinkin hakemaan samaisesta Starbucksista kahvit kuin kaksi vuotta sitten.

Charlottessa oltiin perjantaihin 12.9 asti. Charlottessa yövyimme aika pohjoisessa ja siellähän ei mihinkään päässyt ilman autoa, joten siellä autolle oli paljon käyttöä. Koska auto ei ollut mikään huippuihana, huippuparas eikä huippuajettava ei valitettavasti ollut hirveästi hinkua lähtemään muuten vain autoilemaan. Kävimme kuitenkin yhtenä päivänä yhdellä mielenkiintoisella kohteella (siitä myöhemmin) ja sinne tuli ajettua hyvinkin hassunmoista tietä pitkin 120km per suunta, niillä nopeuksilla puolitoista tuntia per suunta.

Charlottesta pitikin lähteä kohti JFK:ta ja Las Vegasin lentoa, joten otimme perjantaina suunnaksi jälleen Virginian, Richmondin kaupungin (E). Halusimme lähteä vuorille ollessamme Charlottessa, mutta koska se autolla ajelu ei hirveästi enää miellyttänyt, päätimme ajaa Richmondiin suoran tien (vajaa 500km) sijaan vähän vuorien kautta ja koukkasimme sen verran, että ajokilometrejä tuli melkein 600. Kyllä kannatti, sillä maisemat olivat aivan mahtavat ja myöhemmin selvisi, että olimme korkeimmillaan ajaneet noin 800 metrissä. Vau, oli hienoa. Väsytti, kun pääsimme Richmondiin, mutta vau. Jossain vaiheessa matkaa pysähdyimme näköalastopille.

Richmondista vielä lauantaina 13.9 ajoimme lyhyen, mutta edelleen väsyttävän matkan Marylandin osavaltioon, Washingtonin ja Baltimoren välimaastoon, Columbiaan (F). Matkaa tuli reilu 200km ja illasta jouduimme shoppailemaan n. 10km päähän. Jouduimme? No, minulta olivat ainoat housut irtisanomassa sopimustaan eikä Lumik0lla ollut mukana kuin yhden shortsit. Löysimme onneksi uusia housuja, joten reissu ostoskeskukseen ei ollut turha. 

Sunnuntaina 14.9 oli auto määrä palauttaa JFK:n lentokentälle (G) klo 14 mennessä. Ajoon lähdimme yhdeksältä aamulla, koska halusimme varautua mahdollisiin ruuhkiin, ajoimmehan me kuitenkin Philadelphian ohi ja New Yorkin osavaltiossa (hahahahaa, mä ajoin New Yorkissa!!!). Pidimme lyhyehkön ruokabreikin Interstate 95:lla, turnpikella, ja kannatti lähteä ajoissa, sillä tottakai törmäsimme pieniin ja vähän isompiin ruuhkiin.

Jossain vaiheessa minulle tuli hinku päästä ajamaan Manhattanin läpi, mutta pohdimme koko ajan ruuhkia siellä päässä ja hyvä ettei menty sinne, koska palautimme auton 15 min etuajassa, en usko, että se ylimääräinen vartti olisi riittänyt Manhattanin ylittämiseen :) Olin intona kuitenkin siitä, että ajoin oikeasti New Yorkin osavaltiossa ja ajoin parilla aivan mahtavalla sillalla (Goethals Bridge ja Verrazano-Narrows Bridge)! Näkymät olivat huikeat Manhattanille päin. Viimeinen ajorykäisy oli jotakuinkin 350km ja aikaa meni tauon kanssa 4h 45min.

Auton palauttamisessa ei ollut mitään ongelmia, lähinnä ehkä Hertzin henkilökunta pilasi fiiliksen. Ajomaileja tuli 1850 eli 2977km.

JFK:lla olimme siis ennen klo 14 ja Jetbluen lento kohti Las Vegasia lähti klo 18:59. Lennosta myöhemmin!

Shop shop, chop chop

Oh dear, let me just relax... Tänään ollaan istuttu autossa 6,5h, kierrettiin maisemareittien kautta tänne (takaisin) Virginian osavaltioon ja tällä hetkellä ollaan Richmondissa. Huomenna jatketaan matkaa, onneksi ei näin mahtipontisella mailimäärällä.

Ajattelin aikani kuluksi (ja ihan vain rentoutuakseni) kirjoittaa teille shoppailusta. Tässä teille fakta; täällä on halvempaa kuin Suomessa.

No kidding...

Himoitseeko joku merkkilaukkua? Hanki se lomalla Jenkeistä.

Tarvitsetko kameraasi uuden objektiivin? Hanki se lomalla Jenkeistä.

Täällä on kauppoja vaikka kenelle jakaa, löytyy outletteja, lasten vaatekauppoja, lasten lelukauppoja, aikuisten lelukauppoja, kenkäkauppoja, tupakkaoutletteja, asekauppoja, aseoutletteja ja jos vaikka satut pitämään autoista, niin autokauppojakin löytyy. Really.

Ostoskeskuksia, eli MALLeja, täällä on joka puolella. Mall saattaa tulla vastaan moottoritiellä ihan yllättäen, ilman, että lähellä olisi mitään suurempaa kaupunkia. Outletteja varsinkin saattaa olla keskellä ei-mitään, varsinkin tupakkaan, aseisiin ja ilotulitteisiin liittyviä. Monessa on sama periaate; jätä autosi älyttömän suurelle parkkipaikalle, astu sisään ja vietä täällä koko päivä. "Meiltä löytyy vessat, ruokapaikat, juoma-automaatit ja jopa puhelin, jota saat käyttää". Eikä haittaa, jos päänsärky iskee; vessasta voit löytää tamponiautomaatin lisäksi särkylääkeautomaatin.

Varo huijareita
Tottakai, ostoskeskuksissakin on huijareita. Tai ainakin näin suomalaisena sanoisin, että huijari. Törmäsin kahdessa kaupungissa, kahdessa ostoskeskuksessa samantyyppiseen tapaukseen. Keskellä ostoskeskuksen käytävää oli pieni koju, jossa myyjä ojensi ensin jonkun lappusen tai testerin, jonka jälkeen kysyi miten menee, onko hetki aikaa. Sen jälkeen minut istutettiin tuolille ja kysyttiin suoristanko hiuksiani jollain suoristajalla ja koska olen viimeksi käyttänyt suoristajaa. Samalla myyjä avasi hiuksani, kampasi ja otti esiin tavallisen näköisen suoristajan ja alkoi kertomaan kyseisestä suoristajasta. Sitten hän kysyi käynkö kampaajalla ja tottakai sätti minua siitä, että kampaajani on käyttänyt minun hiuksiini suoristajaa. Voi minua. Sitten alkoi mainospuhe, jolloin myyjä tiesi jo minulla olevan todella surkeat hiukset ja tottakai kyseinen suoristaja toimii myös minun kotimaassani, koska se on "international". Ja tottakai jostain kumman syystä juuri TÄNÄÄN saisin suoristajan puoleen hintaan ja ihan sen värisenä, kuin haluan. Siis wau.

Ei, älä osta. Ellet oikeasti OIKEASTI tarvitse suoristajaa, joka parantaa hiuksesi kaikelta pahalta ja et ikinä edes tarvitse shampoota tai mitään muutakaan... Ja jos sinulla on varaa. Ai niin, saat myös elinikäisen takuun. Tottakai, koska suoristaja on maailman paras.

Jos se kerta on maailman paras, miksi minulle tyrkytettyjä suoristajia ei saa Suomesta tai muualtakaan Euroopasta? Ja miksi toisen nimi oli ihan eri kuin sen toisen suoristajan?

Verot
Muista, että kaupoissa näkyvät hinnat ovat yleensä verottomia. Kassalla kuittiin lyödään vielä verot päälle. Yhdysvalloissa on pienemmät verot kuin Suomessa ja vero vaihtelee täällä osavaltioittain. Yllätys, New Yorkin osavaltiossa on suurempi verotus kuin esimerkiksi New Jerseyssä (siksi monet vuokraavat auton Newarkin lentokentältä eli new Jerseyn puolelta eikä JFK:lta, joka on New Yorkissa).

Kannattaa siis muistaa, että halvat kympin laukut ei välttämättä maksa kymppiä, vaan ehkä 11 dollaria. Monessa paikassa lukee hinta ja pienellä präntillä perässä +tax.

Missä shoppailla
Meillä on omat suosikkikauppamme ja olemme jo ehkä Suomessa ollessamme löytäneet jotain mielenkiintoista. Netti, kiitos, olet ihana. Itse olen Pinterestin kautta tutustunut paremmin Forever21:n mallistoihin ja löytänyt Michael Korsin laukkumalliston, joita ei hirveästi Suomesta saa. (Esimerkiksi itse ihastuin Michael Korsiin ja ihan googletin Michael Kors outlet.)

Täälläkin on niitä verkkokauppoja, jotka myyvät vain postitse. Mieti kuitenkin, että jos kerran tänne tulet, niin maksa vain se 10% enemmän kuin verkosta ostaessasi, koska kaupasta ostaessasi saat jopa ehkä palvelua ja tiedät varmasti, mitä ostat.

Macy'siltä löytyy paljon merkkituotteita, halvemmalla kuin Suomesta. Dillard'silta löytyy myös paljon merkkituotteita, sieltäkin halvemmalla kuin Suomesta.

H&M on täällä hieman halvempi. Hintalapussa on periaatteessa samat hinnat, mutta kun tekee pienen valuuttamuunnoksen omassa mielessään, niin johan hinnat miellyttävät. Forever21 on täällä iso juttu, melkein jokaisella 15-20v on kädessä se keltainen kassi, joka kävelee ostoskeskuksessa vastaan. Täällä on vaatekauppoja paljon. Paljon.

Best Buy on ehkä vähän verrattavissa Giganttiin. Samoja juttuja, aika samoilla hinnoilla ja jotenkin koko visuaalinen ilme on samantyyppinen. Ostimme Best Buysta autoon uuden pidikkeen kännykälle. Ei päästy sitä vielä testaamaan, koska siinä olikin sellainen tarramainen kiinnityspinta eikä uskallettu sitä vuokra-autoon iskeä.

Kannattaa siis jo Suomessa vähän ottaa selvää mitä täältä kannattaa ostaa ja mitä ei. Elokuvat ei esimerkiksi toimi Suomessa, jotka ostat täältä, mutta CD:t toimivat. Sähkölaitteita ostaessasi huomioi se, että pistorasia ei ole täällä sama kuin Suomessa eli tarvitset adapterin käyttäessäsi laitetta Suomessa.

Ja siitä verotuksesta vielä. Jos tulet Yhdysvaltoihin pidemmäksi aikaa ja/tai aiot vähän seikkailla muissakin osavaltioissa, voit säästää siinäkin, että ostat jotain pienemmällä verotuksella naapuriosavaltiosta.

Muista varata rahaa, niin käteistä kuin luottokortille luottoa. Varaa aikaa, hermoja ja juotavaa.

Shoppailimme täällä:
Charlottessa lähellä hotellia
Pohjoisemmassa Charlottessa oli isompi ostari
Virginia Beachissa

Niin ja tulihan se Michael Korsin laukku hommattua. Googlettamalla selvisi, ettei kyseistä laukkua ilmeisesti saa Suomesta kuin netistä tilattuna. Säästin aika paljon.

Välistä

Ajateltiin nyt näin ajan kuluksi tiivistää loma numeroihin.

Rahaa mennyt: 0¥
Rahaa jäljellä: 0¥

Kuvia otettu: 1231
Videoita filmattu: 169
Videoita minuuteissa: 220

Öitä: 18
Hotelleja: 4
Bedbugeja: 0

Kolareita: 0
Maileja: Ei mitään hajua, ainakin 1000
Punasia päin ajoja: Noo, Suomessa hukkuisin sakkolappuihin

Avioeroja: 0

Jatketaan laskemisia...

Pyykkääminen

Pidemmälle reissulle lähtevät törmäävät arkiseen asiaan, nimittäin pyykin pesuun, sillä kuka haluaa pakata kolmen viikon vaatteet mukaansa?

Käytännössä kannattaa miettiä miten paljon vaatteita haluaa raahata mukaansa ja sen perusteella ehkä miettiä hotellin pesulapalvelua tai ihan paikallistenkin käyttämiä pesuloita. Viime reissulla pakkasimme mukaan pieneen säilytysrasiaan pienen määrän omaa tuttua pyykinpesujauhetta. Se ei olisi ollut tarpeellista, mutta onhan se kiva tietää millä aineella pyykkinsä pesee :)

Matkalaukussa

Kukaan ei varmaan halua, että puhtaat ja likaiset vaatteet pyörivät sekaisin matkalaukussa? Pakkaa siis mukaan pari muovipussia isolle pyykille, joku tumma pussi tummalle pyykille ja vaaleampi pussi vaalealle/kirjavalle pyykille. Ota mukaan myös parit pesupussit pienemmälle pyykille, kuten sukille ja alusvaatteille. Näin saat päivän päätteeksi likaiset vaatteet suoraan pesupussiin tai likapussiin, josta ne on helppo erotella suoraan koneeseen. Eikä pikkupyykki katoa koneen uumeniin vaan päätyy takaisin sinun käyttöösi.

Koska peset?

Me pidimme huolta, että joistain hotelleista löytyy pesula. New Yorkin hotellissa pesulaa ei ollut, joten otimme Edgewoodin hotellin kriteeriksi pesulan. Pesuloita on yllättävän monessa hotellissa täällä, mutta ehkä tilan puutteen vuoksi isoimmissa kaupungeissa ihan keskustassa niitä pesuloita ei ole, ymmärrettävää. Koska siis New Yorkin hotellissa pesumahdollisuutta ei ollut, otimme vaatteita kymmeneksi päiväksi. Pakkaa mukaan siis vaatteita, joita voit huoletta pestä toisten vaatteiden kanssa keskenään eikä vaatteet kaipaa mitään erikoishuomiota pyykätessä. Siihen menee vain aikaa ja rahaa.

Pesutuvalla

Kun sitten päätät sitä pyykkiä pestä, ota selvää missä on hotellin pesula. Yhdysvalloissahan käytetään Fahrenheiteja, mutta pesukoneissa on celsiusasteet. Varmaan johtuu siitä, että vaatteissa pesuohjeet on aina celsiusasteikolla :) Helpottaa hieman työtä siellä pesutuvalla! Koneita on monenlaisia, mutta ne ovat helppokäyttöisiä ja yleensä niissä on jonkinlainen opastus.

Jos sinulla ei ole pesuainetta, sitä voit saada hotellin aulasta pientä maksua vastaan tai jopa ilmaiseksi. Joistain hotelleista pesuaineet voi löytyä myös myyntiautomaateista. Yleensä se on joku pieni hassun näköinen paketti. Jos annosteluohjeen mukaan yksi boksi riittää yhteen pesuun, voi olla, että puolikas boksi riittää (ihmiset tuppaavat täälläkin käyttämään pesuainetta ihan liikaa).

Jos koneen käyttö on maksullista, se voi vaatia 25senttisiä, eli quarttereita. Käyttö voi maksaa dollarin (neljä kolikkoa) tai puolitoista, riippuu paikasta. Pesutuvalla on myös kuivausrummut ja niitä ehdottomasti kannattaa hyödyntää, nekin maksaa. Itse emme ole vielä törmänneet paikkaan, jossa saisi pyykkiä narulle.

Muista muut

Muistathan, ettet välttämättä ole ainoa hotellin vieras, joka tarvitsee puhtaita vaatteita. Vaikka pesutuvalla olisikin useita koneita, älä jätä märkiä vaatteita koneeseen moneksi tunniksi tai kuivia vaatteita kuivausrumpuun yöksi. Käy vilkuilemassa koneita mieluummin liian usein kuin liian harvoin.

Vinkkejä

Pieniä vahinkoja varten voi olla kätevää, että pakkaat mukaan pienen palan esim. sappisaippuaa. Jos esimerkiksi paidan hiha kastuu ketsuppiin, voit vain pestä hihan ja jättää henkarille kuivumaan.

Pakkaa mukaan vaatteita, joita et ehkä halua kantaa takaisin Suomeen. Itse pakkasin paljon vanhoja alusvaatteita, joita olen heittänyt roskiin päivän päätteeksi. Se on myös kiva syy ostaa uusia :)

Yksi tuttavani tekee sitä, ettei pakkaa lomamatkalleen juuri ollenkaan vaatteita, vain alusvaatteet ja perusvaatteita, esim. toppeja ja farkut. Lomakohteesta hän hankkii loman ajaksi vaatteet ja jättää ne hotellin siivoojille, kun loma päättyy. Toisaalta tämä toimii vain, jos lomakohteessa on todella halpaa ja jaksat ostella koko ajan lisää vaatteita. Tai jos satut omistamaan paljon rahaa.

Näillä vinkeillä siis voit ehkä itsekin uskaltautua pesemään pyykkiä hotellissa tai jopa julkisella pesutuvalla. Ja muista, että aina voit kysyä apua joltain muulta :)

NYC - Virginia Beach

Sunnuntaina, elokuun viimeisenä päivänä, pakkasimme viimeisetkin tavarat mukaan, joita olimme levittäneet New Yorkin hotellissa. Myönsimme, että hotellia jää ikävä ja päätimme, että tulemme hotelliin vielä ennen Suomeen paluuta, ellei se ole täynnä ja kunhan se ei ole hirvittävän hintava (nythän olimme saaneet sen tarjoushintaan). Kirjasimme itsemme ulos hotellista ja suuntasimme laukkujemme kanssa kadulle.

Otimme Grand Central Stationilta taksikyydin Newarkin lentokentälle. Matka sujui hyvin, vaikka taksissa oli huono ilmastointi (vai pelkkä tuuletus?) ja kuski ajoi kuin hullu. Matka kesti reilu puoli tuntia ja koska olimme tunnin etuajassa, päätimme käydä syömässä ennen auton hakua. Newarkin lentokenttä vaikutti symppikseltä ja sielläkin airtrain kuskasi matkustajia terminaalista toiseen.

Vuokrasimme auton Hertziltä ja koska kaikki ei mennyt mutkitta, tähän aiheeseen palaamme, kun olemme saaneet koko jutun selvitettyä kunnolla Hertzin kanssa. Kaksi vuotta sittenhän vuokrasimme auton Alamolta e-Autovuokraamon kautta ja se oli todella halpaa ja helppoa, auton haussakin meni viisi minuuttia ja autossa oli kaikki kunnon varusteet. Hertzillä odotimme autoa melkein tunnin ja siihen nähden, mitä autosta maksoimme, olimme pettyneitä. Vaikka auto on viime vuoden malli, se ei siltä tuntunut, sillä varustelutaso oli äärimmäisen surkea. Auton ohjattavuus tuntui onneksi miellyttävältä.

Matkaan lähdimme siis hieman stressaantuneina ja pettyneinä. Sanoimme ehkä parit kirosanat ja ensimmäisen ajorykäyksen aikana huomasimme koko ajan huonoja puolia autosta. Tupakansytytintä ei ollut, vakionopeudensäädin toimi kummallisesti, suurella nopeudella kiihdyttäessä konepellin alta kuului outoa ääntä, kuljettajan penkissä oli todella pienet ja huonot säädöt (hyvä kun edes polkimiin yletyn) ja radio rätisi.

Vietimme yön Edgewoodissa, Marylandin osavaltiossa. Hotelli oli todella viihtyisä ja yllätyimme huoneen suuresta koosta. vielä parempi yllätys oli kylpyhuoneesta löytynyt poreamme. Päivä alkoi sittenkin hymyillä meille.

Edgewoodissa oli todella todella lämmin, voisi ehkä jo puhua kuumuudesta. Haimme vähän ruokaa KFC:stä ja pesimme hotellilla pyykkiä. Ja tottakai rentouduimme loppuillasta poreammeessa ja totesimme, että kylppärin seiniä ja peiliä oli vähän ahdistavaa tuijotella, koska emmehän me enää toisiamme tuijota.

Aamulla saimme aamupalan, joka oli niin perinteinen amerikkalainen aamupala, että olimme jo ehtineet unohtaa, ettei siitä kannattanut hirveästi iloita. Pullamössöleipää, muffinsseja, rinkeleitä, liian makeita jugurtteja, todella sokerisia muroja, makeaa maitoa, vohveleita, siirappia, munakasta, pekonia ja mehuja.

Maanantaina siis jatkoimme ajomatkaa kohti Virginian osavaltiota emmekä olleet istuneet edes tuntia autossa, kun totesimme, että meillä oli jo hiukan nälkä. Tietyön vuoksi navigaattori ohjasi meidät hetkeksi pois oikealta tieltä ja vaati keskellä motaria tekemään U-käännöksen. Otimme maalaisjärjen käyttöön ja pääsimme tietyöstä pois takaisin oikealle tielle. Sen hässäkän jälkeen oli aivan pakko päästä syömään, mutta tottakai jouduimme hetken odottelemaan, että tuli vastaan EXIT, jossa oli meille mieluisa ruokapaikka.

Pitkä ajomatka päättyi siis tänne Virginia Beachiin, siihen pahamaineiseen hotelliin, josta oli jo aiemmin puhetta. Saimme auton purettua tavaroistamme (ai niin, tupakansytytinhän löytyi siis takapenkin hollilta ja takakontista, kuinka kätevää) ja sisäänkirjauksen jälkeen jännitimme huonetta. Saimme huoneen toiseksi ylimmästä kerroksesta, seiskasta, ja tottakai hissiä jouduimme taas odottelemaan... Vanhat fiilikset alkoivat hiipiä takaisin ja minä ainakin mietin, että pitäiskö vaan jatkaa matkaa.

Huone oli kuitenkin yllättävän siisti, parisänky, josta ei löytynyt bedbugeja, siisti keittiö ja sohva, jossa voi istua! Nyt muutaman päivän jälkeen voi todeta muutamia parannuksia, esim. siivoojat vievät hiekan mukanaan, jee! Siivoojat eivät yritä väkisin tulla sisälle yhdeksältä aamulla, vaikka muutamana aamuna olemmekin luulleet niin (olivat menossa naapuriin). Valitettavasti on niitä asioita, joihin ei ole tullut muutosta eikä varmaan olekaan. Suihku on nimittäin yhtä laiska eli hiusten pesu on todella aikaa vievää ja ehkä vähän turhauttavaa. Pönttö on yhtä aggressiivinen ja imukykyinen (haha). Hotellin pesulaa on tullut jo kokeiltua, vai pitäiskö sanoa pesukonetta. Hotellissa on kahdessa kerroksessa laundry room ja meidän kerroksessa on ainakin yksi pesukone ja yksi kuivausrumpu. Pesukone oli ilmeisesti joltain jäänyt puoliksi käyttämättä, en tiedä, se oli outoa, mutta jouduin pyykit pesemään kahdesti. Se oli varmasti vain sattumaa, mutta on outoa, että näinkin suurehkossa hotellissa on ehkä vain kaksi pesukonetta. (Edgewoodissa oli kunnon pesutupa.)

Virginia Beachista ei vielä tämän enempää, mutta voin vain tähän hetkeen todeta, että täällä ollaan vain oltu, hengattu, chillailtu ja luuppailtu. Totesin, että tällä se loma olisi pitänyt aloittaa; totaalisella rentoutumisella!

Hertzin kanssa tulen olemaan vielä tekemisissä, mutta en sentään vuokrausasioissa. Siitä sitten myöhemmin, kun saavumme Suomeen.

NYC osa 5

Lauantai:
Kävimme Hells Kitchenin torilla. Kävelimme hotellilta sinne. Matka ei edes tuntunut niin pitkältä, mitä se oikeasti oli (kiitos seuran sekä maisemien :)). Itse tori oli kyllä jonkinlainen pettymys. Siellä myytiin samanlaisia tuotteita ja lähestulkoon kaikki olivat jollain tavoin toistensa kopioita. Myös itse torialue oli yllättävän pieni. Mitään ei tullut ostettua, vaikka kyllä siellä jotain mieleen painuvaa olikin.

Torin jälkeen suuntasimme takaisin hotellille (meidän metrokortista oli loppunut aika) ja aloitimme blogin päivittämisen, kuvien muokkaamisen, laukkujen pakkaamisen jne. Illalla oli tarkoitus käydä vielä lelukaupassa (FAO) sekä Top Of The Rockissa ihastelemassa maisemia. Kävelimme jälleen kohteeseen (FAO) ja lelukauppa oli kyllä todella massiivinen. Kahteen kerrokseen oltiin mahdutettu äärimmäisen paljon erilaisia leluja. Oli Legoja, Barbeja, pehmoleluja, junaratoja, autoja jne. Kyseisessä kaupassa on myös Big-elokuvasta tuttu lattiapieno sekä Zoltar, jota Taru pääsi käyttämään.

Kaupan jälkeen siirryimme kohti Top of the Rockia ja meidän harmiksemme oli moni muukin halukas päästä katselemaan upeita maisemia. Johtuikohan osaksi siitä, että oli kuitenkin lauantai ja Labor Dayn viikonloppu, joka varmasti monelle täällä on tarkoittanut pitkää viikonloppuvapaata. Meillä oli todella paljon jonottamista tiedossa, joten emme halunneet viettää viimeistä iltaa jonoissa. Lippumme on helmikuuhun 2015 asti voimassa, joten meillä ei ollut pakottavaa tarvetta mennä sinne. Suuntasimme takaisin hotelille viimeistelemään lähtöä.

Sunnuntai:
Aamu alkoi todella oudosti herätyskelloon. :) Heti aamupalan jälkeen lähdimme pikaisesti kameraliikettä kohti, josta meidän piti ostaa uusi akku videokameraan sekä uusi objektiivi Tarun kameraan. Aikaa meillä ei ollut hirveästi, joten marssimme 85% kosteudessa (asteita oli 25'C) toiselle puolelle kaupunkia, leveyssuunnassa onneksi. Kävellessä tuntui, että onni on meidät hyljännyt, mutta mitä kävikään! Saimme todella hyvää palvelua liikeessä ja mikä parasta, me molemmat saimme mitä halusimme. Ja säästimme useita satoja dollareita sekä euroja hyvillä valinnoilla. Onni ei ollut meitä hylännyt, vaan oli hetken paussilla. :)

Oli aikamoinen NYC keikka. Otimme hotellin luovutuksen jälkeen taksilla suunnaksi kohti New Jerseyn lentokentän (Newark) ja se oli aikamoinen matka. Siitä lisää myöhemmin :)

NYC osa 4

Torstai:

Kävimme jälleen Central Parkissa. Tarkoituksena oli lähteä tutkimaan puiston osia, joissa emme aikaisemmin olleet käyneet (niin oli keskiviikkonakin tarkoitus, mutta...).

Yhtenä kohteena meillä oli tarkoitus nähdä Obelisk, eli Egyptin lahjoittama pylväs faaraoiden ajalta, joka ilmeisesti oli silloin hieno. Meidän tuuriksi, se oli "huollossa".

Pettymyksen jälkeen suuntasimme etelään ja näimme lammikon, joka ei houkutellut uimaan. Lammen toisella puolella oli kuitenkin linna, jonka halusimme vallata. Suuntasimme kohti linnaa ja meidän tuurilla, se oltiin jo vallattu. Siellä toimi Central Parkin infopiste. Kävimme linnassa pyörähtämässä, mutta siellä oli todella paljon muitakin turisteja ja emme jaksaneet jäädä odottelemaan pääsyä ylimpään kerrokseen. Pois lähtiessämme meiltä kysyttiin josko haluaisimme osallistua kyselyyn ja palkkioksi saisimme vettä (tämä oli loistava diili, koska ulkona oli lämpötila lähemmäs 30 astetta).

Kyselyn täyttämisen jälkeen pörräilimme vielä hetken Central Parkissa ennen kuin otimme suunnaksi keskustan, josta haimme kahvia.

Illalla päädyimme Bryant Parkiin istuskelemaan ja oli mukava seurata ihmisiä sekä heidän toimiaan. Kun lähdimme puistosta, oli siellä menossa jonkinlainen joogahässäkkä. Paljon püllüja.

Perjantai:
WTC iskut 11.9 (9/11) olivat todella iso juttu Amerikalle, kuten muillekin. Kävimme uudestaan 9/11 Memorialilla ja viime kerrasta sen järjestelyt olivat muuttuneet aikalailla. Ei tarvinnut enää erikseen "varata aikaa" emmekä joutuneet niin massiiviseen turvatarkastukseen kuin viimeksi. Memoriaalille pystyi kävelemään ilman lippuja tai turvatarkastuksiakaan. 9/11 museo on taas toinen juttu. Sisäänpääsy oli taas verrattavissa lentokentän turvatarkastukseen sekä tietenkin museoon tarvittiin pääsylippu ($24 per henkilö, olimme itse ostaneet ja tulostaneet liput jo hotellilla). Itse museo oli todella iso, koskettava sekä vakuuttava. Monessa paikassa ei saanut kuvata, joten täältä meillä ei ole hirveästi kuvamateriaalia.

Museon jälkeen kävimme shoppailemassa Century 21 -liikkeessä, jossa pitäisi olla suht halpoja vaatteita. Onhan siellä, mutta kauppa on todella massiivinen ja tällä kertaa tunnelmaa pilasi muut asiakkaat. Kiilailua, törkeää käyttäytymistä sekä suoraa vittuilua muille. Emme joutuneet kuin kahden ensimmäisen kohteeksi, mutta tämä pilasi jo tunnelmaa aika lailla. Myös se, että jonotimme kassalle 30 minuuttia tuntui kohtuuttomalta, koska jono ei ollut edes niin pitkä. Tiedämmepähän, ettei tarvitse ihan heti tulla toiste.

Viimeinen NYC -osa tulee pian!